Viktoria Virsi

1975, Parkano

Taiteen tekeminen on maailman, elämän ja historian tulkintaa omien aistien, kokemuksen ja osaamisen kautta.

Minä teen töitä, joiden kautta taistelen omia mörköjäni vastaan, kerron rakkaudesta, uskosta, ihmeestä, valosta ja pimeydestä, joka vaanii silmäluomien takana.

Me olemme kaikki syntyneet yhteisen taivaan alla, maan kamaralla ja toimimme samojen luonnon lainalaisuuksien mukaisesti ihmisapinan biologialla. Toivon teosteni välittävän katsoen ja koskettaen asioita, kuten aistit, tunteet ja ajattelun, jotka yhdistävät meitä. Taiteen tasa-arvoa tahdon edistää moniaistisen taiteen keinoin.

Korona ja nykyaika on etäännyttänyt meitä luonnollisesta läheisyydestä. Koskettamisesta on kadonnut spontaanius ja vaistonvaraisuus. Siitä on tullut harkittu teko.

Koskettaminen voi tuottaa puhdasta nautintoa, pelkoa ja suurta tuskaa. Se voi sisältää hellyyttä, erotiikkaa, vihaa ja sääliä. Se voi olla arkaa ja uteliasta - mutta ei koskaan välinpitämätöntä.

Pelkkä kosketuksen ajatus virittää aivomme ja hermostomme. Se voi säilyä muistissamme koko elämämme ajan.

Kosketus on sanatonta viestintää parhaimmillaan ja meillä kaikilla on sen taito geneettisessä koodissamme. Ei tarvita muuta, kuin rohkeutta antautua sille.