Mari Hillo
Teokseni käsittelevät usein ihmisen suhdetta ympäristöön. Aiheet nousevat lähiympäristöstä ja arkisista kokemuksista. Olen kiinnostunut jäljistä, joita jätämme tarkoituksella tai tahattomasti.
Keraamisten pilvimuotojen, niihin kietoutuneiden ja niistä ulospistävien sormien kautta pohdin puuttumista. Ihminen on mestari sopeutumaan ja muokkaamaan elinympäristöjään. Nyt kuitenkin olemme vaiheessa, jossa meidän pitää reagoida itse aiheuttamaamme kiihtyvään muutokseen. Mikä määrä sormeilua on hyvä ja missä vaiheessa liikaa?