Jemina Kärvi
Työskentelen monipuolisesti taiteen ja musiikin parissa, perinteisistä tekniikoista digitaiteeseen ja soittamisesta soitinrakennukseen. Vaikka ominaisinta minulle ehkä onkin kuoleman ja ihmisen sisäisen myllerryksen kuvaaminen, löydän inspiraationi myös luonnosta ja suomalaisesta mytologiasta. Vaikka en haluakaan lokeroida itseäni mihinkään tiettyyn, tärkeimmiksi välineiksi ovat silti valikoituneet siveltimet ja jouhikko.
Oikeastaan koko opiskeluaikani olen käynyt pään sisäistä kamppailua omaa häpeääni vastaan, joten tuntui luonnolliselta lähteä pohtimaan sitä nyt myös lopputyössä. Halusin näyttää miltä häpeä tuntuu ja mistä se johtuu, säilyttäen sen osittain henkilökohtaisena, osittain universaalisti samaistuttavana tasona. Tuomalla häpeän esiin, annan sille luvan olla olemassa mutta en anna sille enää valtaa. Toivon että se sanoma resonoisi myös muissa saman ongelman parissa kamppailevissa olennoissa.