Anna Kallio

Tyhjät tilat, läpikulkupaikat ja ihmisen rakentamat ympäristöt ilman ihmisen fyysistä̈ läsnäoloa kiehtovat minua. Ihmisen voi aistia, näennäisessä̈ tyhjyydessä̈ on melankolisuutta, odotusta tulevasta tai muisto jostain menneestä. Hiljaisuus on paljon puhuvaa. 

Inspiroidun arkkitehtuurista, valon ja varjon rajapinnoista ja suorista linjoista. Löydän itseni usein myös ihmisten parista. Taide on kommunikaation muoto ja sen äärelle on inspiroivaa pysähtyä yhdessä. Monitulkintaisuus luo paikan keskustelulle. 

Taiteen tekeminen on minulle vapautta tutkia ja luoda mitä vain, joten minulle on luontevaa käyttää useita tekniikoita. Rentoudun maalaamalla akryylimaaleilla. Taidegrafiikan tekniikoissa taas riittää tutkittavaa ja opittavaa loputtomasti, ja kolmiulotteinen tekeminen, kuten kuvanveisto ja installaatioiden rakentaminen, ovat itseilmaisuni keino.  

Työskentelyssäni tärkeintä̈ on prosessi ja materiaali. Materiaali määrää mihin suuntaan teos kehittyy, yllätykset ja haasteet ovat tervetulleita luomisprosessin aikana. Samalla tavoin, kun ihminen muuttuu elämänsä̈ varrella, taide-esinekin elää̈ ja kehittyy, muuttuu ja rapistuu, ja jokainen vaihe on aivan yhtä arvokas. 

Teoskuva: Ignacio Pèrez Pèrez