Topi Tolvanen
topi.tolvanen@icloud.com
ig: @topitolvanen
topitolvanen.wixsite.com/topinartti
s. 1979, Kontiolahti
Joskus harvoin, mutta onneksi riittävän usein, onnistun työskennellessäni yllättämään itseni. Vaikka en ole aivan varma siitä, mitä taide on, jaksan ja uskallan juuri noiden yllättymisenhetkien vuoksi jatkaa taiteellisen työn tekemistä. Nuo harvinaiset yllätykset tuntuvat syntyvän oman teknisen oppimiseni kautta analyyttisyyden ja intuitiivisuuden kohdatessa juuri oikealla tavalla juuri oikeaan aikaan. Yllättyessäni tajuan, ettei kumpaakaan ole taiteessani ilman toista. Eikä kohtaamista pysty pakottamaan, sille pitää vain tarjota riittävästi tilaisuuksia. Kaikki perustuu rehellisyyteen itselleni ja jatkuvaan itseni epäilyyn.
Opintojeni aikana olen siirtynyt kohti abstraktia ilmaisua. Uskallus mennä omille epämukavuusalueilleni on pääsääntöisesti aina tuottanut vähintäänkin jotain hyödyllistä itsetuntemuksen osalta, mutta usein myös sellaisia onnistumisen elämyksiä, joita ei tutussa ja turvallisessa voi saavuttaa. Sisällöllisesti haluan ilmentää sitä ihmisyyttä kannattelevaa elinvoimaa, joka tuntuu olevan piilossa sukupolvisen taakkasiirtymän alla ja kuitenkin niin ilmeistä, että siitä on vaikea puhua. Siksi sitä on kommunikoitava taiteen keinoin.
” … Katseen kohdistuminen siihen, miten taiteilija on puuta käsitellyt tuottaa myös mielihyvää ja ajatteluksia puun kasvamista vuosikerroksittain – tämä muutos on myös ajan taltioimista, johon viimeisen eleen ja pysäyttävän kerroksen tekee taiteilijan jälki. Teos pelaa aukkojen ja railojen kanssa. Suru on poissaolon näkymistä ja se on myös mahdottoman hyväksymistä. Puuta ei voi enää palauttaa yhteen. Herkissä teoksissa, jokainen yksityiskohta merkitsee, jokainen jälki on jätetty tulkittavaksi, myös moottorisahan osuma. Tämä teos tuntuu kutsuvan katsomaan läheltä.
… Tolvasella on kykyä huomioida muotojen tekemistä ja niiden esittämisen (olo)suhteita, johon nojaaminen on taiteellisen työskentelyn ydintä.”
Ote Miina Hujalan tarkastuslausunnosta