Jenny Vuorela

1983, Rauma

Savi on materiaalina se, joka on eniten minua, se tuntuu kuin osalta minua. Sen äärelle aina palaan uudelleen ja uudelleen. Monessa mielessä se on myös kuten minä ja me ihmiset yleensä; Se taipuu moneen ja muuntautuu tarvittaessa. Se ei pysy samana eri vaiheiden läpi vaan muuttuu ja kehittyy. Joskus särkyy, mutta useimmiten mitään peruuttamatonta ei tapahdu, suunta ja määränpää voi muuttua. Joskus lopputulos on jotain aivan muuta mitä odotti. Savi on luja ja samalla pehmeä. Saven kanssa työskennellessä on helppo unohtaa ympäröivä maailma ja kadota omiin ajatuksiinsa. Usein tekeminen itsessään on se antoisin osuus, eikä pelkästään lopputulos ja samaan mielestäni elämässäkin olisi useammin hyvä pyrkiä, nauttimaan matkasta.

Tällä hetkellä olen kiinnostunut viemään työskentelyäni abstraktimpaan suuntaan, muodot, valot ja varjot kiinnostavat. Teoksissani pohdiskelen tuntemuksiani ja kokemuksiani maailmasta, havainnoin ja haaveilen.