2023 Chrysalis

Taide demokratiaa puolustamassa

Euroopassa riehuva sota ei äkkiseltään tunnu liittyvän taiteeseen. Jotkut jopa pakenevat ahdistusta eskapistisesti taiteen avulla. Kuitenkin länsimainen demokratia on vahvasti sidoksissa sananvapauteen ja ilmaisuvapauteen, jotka taas jokainen tunnistaa taiteen keskeiseksi lähtökohdaksi. Pierre Bourdieau ja Hans Haacke puhuivat pamfletissaan ”Ajatusten vapaakauppaa” (Libre-Éxchance, 1994) siitä miten demokratia toimii, jos taiteelle annetaan sille kuuluva vapaus arvostella vallanpitäjiä ja olla ylipäätään kriittisiä. Ilman kriittistä keskustelua demokratia ei toimi.

Ukraina ja länsimaiset liittolaiset puolustavat siis omaksumiamme perusarvoja. Joskus näyttäytyy siltä, että niitä ei arvosteta ennen kuin ne ovat vaarassa. Venäjä itse on astunut takaisin stalinistiseen kulttuuripolitiikkaan, jossa vain vallanpitäjiä miellyttävät sisällöt ovat sallittuja. Samaan aikaan ryöstetään ukrainalaisten kansallisaarteita ja yritetään tuhota kansallinen identiteetti ja muisti. Tämä kostomentaliteetti on aivan samankaltaista kuin natsien järjestelmällinen taideaarteiden hamstraaminen.

Ehkä me suomalaiset tunnistamme ukrainalaisten puolustuksessa samaa kamppailua oman kansallisvaltion olemassaolon puolesta mitä Suomessa käytiin 1800-luvun lopulta aina toiseen maailmansotaan saakka. Turun akatemian romantiikan edustajat aloittivat oman kansallisvaltioprojektin, johon saatiin pikkuhiljaa mukaan eri alojen taiteilijoita. Suomen taiteen ns. kultakausi on tämän projektin kulminaatio, jonka varassa kansallinen identiteettimme rakentui. Modernismin ja kansainvälistymisen myötä kulttuurimme on rikastunut ja monipuolistunut niin, että varsinkin 1960-luvulta alkaen oli jo varaa luopua isänmaallisuuden paatoksesta. Itänaapurin uhittelu kyllä auttaa suomalaisia löytämään myös päivitetyn isänmaallisuuden helposti uudelleen.

John Dewey (1859–1952) on paljon kuvataiteen kentällä luettu amerikkalainen ajattelija. Hänen monipuolinen tuotantonsa korostaa taiteen tekemisellä olevan moninaisia positiivisia vaikutuksia maailmassa olemisen kokemuksiin. Hän myös korostaa tämän konkreettisen tekemisen ja keskustelukulttuurin kautta syntyvän yhteyden olevan tekemisissä myös demokratian ylläpitämisessä. Aktiivinen kansalaisuus ja osallistuminen ovat myös demokratian toimivuuden tae.

Kuvataide harvoin ottaa suoraan poliittiseen päätöksentekoon kantaa, mutta kantaa voi ottaa ihmisyyden puolesta, sekä erityisesti sorrettujen ja huono-osaisten puolesta. Moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden ylläpitäminen on oman aikamme demokratian haaste ja siinä taiteentekijät ovatkin kunnostautuneet. Haasteet ovat sekä kotimaisia, eurooppalaisia, että globaaleja.