Elisa Pirinen

Elisa_Pirinen_portret

Elisa Pirinen, 1992

Olen symbolisti. Taiteessani perehdyn kuvaamaan maailmankokemukseni eri puolia, tunteita ja kertomuksia. Minua kiinnostavat vanhat tarinat sekä uskonnot ylipäätään. Teosteni elementtejä väreistä muotoon  ja aiheeseen ajattelen aina jokseenkin symbolistisesti. Taiteellisessa prosessissani ja suhteessa symboleihin minussa on paljon rationalistia. Vuosien mittaan olen kulkenut intuitiivisempaan suuntaan ja teosten elementtien merkitys itselleni on muuttunut moniselitteisemmäksi.
Minulla on syvä suhde väreihin: ne puhuvat tunteista, mielleyhtymistä ja kuten muutkin havaintoni, ne viittaavat johonkin  itsensä  tuolla puolen. Esimerkiksi vihreä yhdistyy minulla luontoon, juuriin ja tietynlaiseen maadoittuneeseen luonnonyhteydelliseen henkisyyteen. Vihreä yhdessä punaisen (sykkivän elämän ja veren väri) kanssa on ollut kiinnostukseni, lähes pakkomielle, viime vuosien ajan.

Näkökulmia viisauteen, Näkökulmia rakkauteen, 2020

Kaksi maalausta, akryyli kankaalle
Rakkaus, viisaus ja hyvä tahto ovat pyörineet teemoina mielessäni pitkän aikaa. Ystäväni, keskustelussamme keinoista hankkia rahaa sairaalle tuttavalleni Sri-Lankaan, ehdotti että voisin maalata hänelle rakkautta, viisautta ja hyvää tahtoa käsittelevät maalaukset. Sytyin aiheesta saman tien.
Alun perin  minulla oli tarkoitus tehdä lopputyöni jostain aivan muusta: Olin ennen Kankaanpäähän tulemista opiskellut koristeveistoa Jurvassa ja olin koko opiskeluitteni ajan ajatellut tekeväni lopputyöni puuveistoksena. Korona-aikojen kaaoksen myötä suunnitelma muuttui ja valtava koivurunko (kiitos vahtimestarillemme Terolle!) on odottamassa hiljalleen kesätuulessa kuivuen.

 

Tuuli Penttinen-Lampisuon arvio

"Edessäni kohoaa kaksi suurta, pystymallista maalausta, kuin alttaritaulut myyteille, joissa näkyy jotain omaa, jotain kansallista ja jotain lainattua. Maanläheinen sävymaailma korostaa suhdetta historiaan ja esikirjalliseen aikaan. Aiheet eivät kietoudu vain karelianismiin, kuten suomalaisessa 1900-luvun alun symbolismissa, vaan myös monikansallisiin esihistoriallisiin myytteihin ja kuviin.
 
Diptyykin vasemmassa teoksessa, Näkökulmia viisauteen, vanha ihminen on polvistunut puuhaamaan lapsen kanssa. He tutkivat linnunmunia, kaiketi pohtien sitä, miten seitsemästä sotkan munasta syntyi koko maailma. Samaan aikaan skandinaavinen maailmankäärme luikertelee kohti aurinkoa, valmiina nielaisemaan sen.
 
Opetustuokio keskeytyy, kun vanhus nostaa katseensa kohti maalauksen etualalle kuvattua hahmoa. Oppimisen hetki yhdistää sukupolvet, sillä tuntuu kuin vanhus itsekin juuri oivaltaisi osansa tiedon ketjussa.
 
Katse liikkuu kahden maalauksen välillä, hakien toisesta selitystä toiseen ja päinvastoin. Oikeanpuolisessa Näkökulmia rakkauteen -maalauksessa näkyy linnunpesä ja munia. Sieltä munat kohoavat ja muuttuvat kuin taidehistorian tyylejä takaperin kerien soikeista, Picasson ja Modiglianin tapaan maalatuista kasvoista kohti realistisempia.
 
Vihreä maahinen näyttää lainaavan ilmeensä maorien hakasta, jossa soturit näyttävät kieltään. Tuli polttaa kielen kärkeä. Mäellä hänen yläpuolellaan nainen imettää lasta ja lohikäärmettä. Maalauksen alaosassa juurimukulat kasvavat maan läpi kuin alisen maailman hedelmäpuut.
 
Varma maalausote ja myyttinen mielikuvitusmaailma synnyttävät runsaan kerronnallisen kokonaisuuden. Katsojan kannalta kiinnostavia ovat kuitenkin myös välit, siirtymät ja tyhjät kohdat, ilma ja pimeys."
Elisa_Pirinen_3
Elisa_Pirinen_2
Vieritä ylös